Tässä on maaliviiva,sivu viimeinen, elokuvan loppukohtaus, finito the end.

 Rakkaat ystävät ja tutut, tänään haluan kirjoittaa 

blogitekstin kahden pois menneen muistolle.

Marja

En tuntenut Marjaa, mutta kun sain kuulla että jotain näin kamalaa 

on tapahtunut taas kerran lähipiirissä 

(vaikka tällä kertaa paljon nuoremmalle, eikä itselleni niin tutulle) 

kyllä säikähdin ja tuli niin kauhea olo itselleen...

En osannut hetkeen ajatella enkä tehdä mitään...

En löydä oikeita sanoja kuvaamaan sitä tilannetta miltä tuntui..

Ei mulla oo oikeuksia puuttua siihen mitä on Marjalle tapahtunu,

mutta haluan vaan kaikille jonka tän lukee, että tiedän kyllä miten pahalta tämmönen tuntuu...

Osanotot ja voimia kaikille tämän kauniin nuoren naisen ystäville ja läheisille <3

Tiän kokemuksesta että ei tuu oleen helppoa olla ilman häntä ja

ikävä on hirveän suuri.Älkää kuitenkaan tehkö sen takia mitään itsellenne,

vaan kertokaa tästä muille.Kertokaa ongelmistanne ja pahasta olostanne, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Asiat tulee helpottuun, mutta kaikki aikanaan.

Marjalla on nyt hyvä olla ja se on tärkeintä.

Laura

Siitä on nyt jo muutama kuukausi...

Muistan vieläkin sen päivän kuin eilisin kun sain tietää ettei sua enää ole...

Se oli kamalinta mitä mulle on koskaan tapahtunu.

Olit yks mun harvoista parhaista ystävistä.

En muista vieläkään sanoinko koskaan, mutta rakastan sua <3

On niin kova ikävä, eikä tää varmaan ikinä katoo..

Kun sain tietää Marjasta tulit heti mun mieleen..

Se on ehkä yks syy miksen saanu tehtyä mitää ja pulssi oli varmaa yli 300 sen tunnin ajan... 

Aloin aatteeleen niitä kaikkia asioita jotka koin sun kanssas.

Itku oli herkässä... Voikun tuisit takas...

Sun hautajaiset oli mulle tosi kova paikka...

Tehtiin Jennin kans lupaus että tullaan kattoon sua aina ku voidaan.

Ja sillon kun sut vikan kerran näin.. Vaan edellisenä iltana ennenkun niin kävi..

Muistan että lupasin että nähdään pian.. Muistan sen lupauksen ikuisesti!

Toivottavasti oot mua vastassa kun tuun sinne parempaan paikkaan missä säkin nyt oot.

Vielä voimia ja haleja muille jotka muistelee meidän omaa enkeliä <3

"te kaksi olette mulle liian arvokkaita kadotettaviksi" <3

Elämä potkii päähän välillä. Aina ei o helppoo.

Täytyy kuitenki muistaa, että aina on jotain hyvää ja taistelemisen arvosta.

Elämä on lahja ja se täytyy elää täysiä.

 Ei koskaan tiä mitä voi tapahtua...